Hyppää sisältöön

Museossa on esillä laaja kokoelma hylkeenpyyntivälineitä sekä hylkeenpyyntivene. Museo on osa K.H. Renlundin museota ja sisäänpääsy on ilmainen. Oven ollessa lukittuna, pyydä avain kahvilasta.

Hylkeenpyyntiä on harjoitettu Suomessa nuoremmalta kivikaudelta (3000-1300 e.Kr) alkaen. Pyyntiä harjoitettiin perinteisesti Pohjanlahden rannikolla ja jo varhain siitä muodostui merkittävä elinkeino Kokkolan seudun talonpojille. Hylkeenpyynnin merkitys johtui saaliin monikäyttöisyydestä ja siitä saatujen tuotteiden arvokkuudesta. Niistä tärkein oli hylkeenrasva eli traani, joka oli merkittävä kauppatavara.

Ensimmäiset merkit hylkeenpyynnistä Tankarin alueella ovat 1330-luvulta. Pitkänmatkan hylkeenpyynti perustui aavalla merellä liikkumiseen. Hyljevene toimi pyytäjien tukikohtana ja välineenä monella tapaa: siinä asuttiin, sillä purjehdittiin, sitä vedettiin jäällä, se toimi varastona sekä saaliinkuljetusvälineenä. Hylkeenpyynnin kukoistusaikana veneet olivat yli 10 metriä pitkiä ja noin 3 metriä leveitä.

Pyynnin kannattavuuden vähentyessä veneiden koko pieneni ja kahdeksan hengen miehistö kutistui neljään. Niissä oli korkea, jyrkkä perä ja matala, loiva keula, jotta se olisi helppo vetää jäälle. Köli oli keulasta leveä, jotta se ei kiilautuisi jäähän, vaan painaisi sen allensa. Tankarissa esillä oleva hyljevene on rakennettu Replotissa Vaasan saaristossa vuonna 1928.

Etäisyydet

  • 70 m Venesatama
  • 50 m Tankar Café