Fortsätt till innehållet

Perhoskokoelma

Kaustislaissyntyisen Armas Järvelän (1918–2002) harrastuksen tuloksena on syntynyt huomattava perhoskokoelma, johon kuuluu yli 21 000 näytettä. Suurin osa edustaa aikuisvaihetta, mutta kokoelma sisältää myös toukkia ja koteloita. Järvelä aloitti perhosten keräilyn ja tutkimuksen systemaattisesti kesällä 1960. Hän keräsi näytteitä Suomessa ja ulkomaanmatkoillaan. Hän kirjasi havaintonsa tarkasti, jotta niistä olisi hyötyä tutkimukselle. Lisäksi Järvelä, kuten muutkin taitavat perhosharrastajat, kasvatti toukista harvinaisuuksia.

”Perhosintoon lienee alkusyynä se, että perhoset ovat niin tavattoman kauniita ja monilukuisia.”

Perhosten lahko, Lepidoptera, on hyönteisten luokan lahkoista suurin. Perhosten luokittelua on tehty monella eri tavoin – tavallisesti se perustuu sukuelinten rakenteeseen ja siipien väritykseen. Kiepissä perhosten suuren määrän vuoksi eri lajeja asetetaan yleisön nähtäville teemoittain. Näin päiväperhoset, kiitäjät ja kehrääjät, koit ja kääriäiset, yökköset ja mittarit tulevat kaikki vähitellen tutuiksi. Monet perhoset ovat saaneet nimensä lajille tärkeimmän ravintokasvin mukaan. Kokoelmassa voi tutustua perhosten ekologiaan (mm. levinneisyyteen ja elinympäristöihin) lajikohtaisesti.

Armas Järvelä

Kaarlo Armas Ensio Järvelä (1918–2002) oli syntyisin ”Kivikankhalta”, Kaustisen Varilan kylästä. Hän oli vanhin perheen kolmesta lapsesta. Eino Järvelä (s.1920), joka oli poikien luokkatoveri, muistaa Armaan ja tämän veljen Aaron koulupoikina kerran tehneen nk. Jussin tuvan päätyyn suuren, puoli seinää peittäneen jouluaiheisen maalauksen. Heidän opettajansa Inkeri Koskimies oli vaikuttunut työstä ja kehotti poikia hakeutumaan alalle, jossa taiteilijan lahjoille olisi käyttöä.

Toisen maailmansodan jälkeen 1940-luvulla Armas Järvelä työskenteli Keski-Pohjanmaan Osuuskaupan (KPO) mainospäällikkönä Kokkolassa. Hän toimi myös kuvataiteen parissa ja oli mm. mukana perustamassa Kokkolan kuvataideyhdistystä. Lahden ja Kuopion kautta Järvelä siirtyi SOK:n Helsingin tehtaiden mainoshoitajaksi vuonna 1956. Tässä toimessa hän työskenteli yli 25 vuotta. Hieman ennen eläkkeelle siirtymistään Järvelä siirrettiin vuonna 1983 kahvipaahtimon mainospäälliköksi.

Sodan aikana Armas Järvelä harrasti maalaamisen lisäksi mm. shakkia ja yleisurheilua, joista jälkimmäisessä hän pärjäsi hyvin. Helsingin Olympialaisten olympiasoihtua Järvelä kantoi Kokkolan alueella noin kilometrin verran. Järvelän mieluisimpia harrastuksia oli kuitenkin perhosten keräily ja tutkimus. Hän liittyi Suomen Perhostutkijain seuraan (SPS).

Mikä tekee perhosesta perhosen?

Lepidoptera (kreikka lepis, lepidos = suomu, petron = siipi)

Perhonen on hyönteinen. Perhosella on pää, kolmijakoinen keskiruumis ja 10-jakoinen takaruumis, jonka pari viimeistä jaoketta sisältävät sukuelimet. Keskiruumin jaokkeissa on kussakin raajapari (yhteensä siis kuusi jalkaa) ja kahdessa takimmaisessa yleensä siipipari. Päässä on verkkosilmät ja usein myös pistesilmät niiden yläpuolella ja pari tuntosarvia niiden välissä. Koiraan tuntosarvien päätehtävä on aistia naaraan feromoni. Naaras valitsee sopivan ravintokasvin toukalle tuntosarviensa avulla.

Perhosella on täydellinen muodonvaihdos ja kehitysvaiheitten työnjako. Kehitysvaiheet ovat muna, toukka, kotelo ja aikuinen. Muna ja kotelo ovat lepo- ja muuntautumisvaiheita. Naaras munii yleensä satoja munia; isomorsiusyökkönen jopa 1500 munaa. Toukka (pieni, keskikokoinen ja täysikasvuinen) syö ravintoa ja kerää usein vararavinnon myös aikuisvaihetta varten. Monet perhoset eivät syö aikuisena. Aikuisen perhosen tehtävä on lisääntyminen, levittäytyminen ja perintöaineksen uudelleenjärjestely.

Perhonen on vaihtolämpöinen, sillä on vedenpitävä, vahapeitteinen iho (kutikula) ja se voi sulkea ilma-aukkonsa. Perhonen pystyy yleensä lentämään. 90 % perhosista lentää yöllä, siksi yöperhosille on kehittynyt kuuloaisti lepakoiden varalle. Perhosen erottaa muista hyönteisistä siitä, että sillä on suomut, jotka peittävät siivet lomittaisesti ja antavat perhosille niiden ominaiset värit. Perhosella on yleensä myös pään alle rullalle menevä imutorvi (proboscis). Perhonen on yleensä kasvisyöjä, mutta se voi käydä imemässä myös selkärankaisten ulosteiden ja raatojen eritteitä.

Ensimmäiset perhoset alkoivat lennellä maapallolla liitukaudella n. 90 miljoona vuotta sitten. Suomessa monet perhosfaunamme piirteet johtuvat jääkaudesta. Jäätiköityminen 20 000 vuotta sitten hävitti perhoset alueeltamme ja kaikki perhoslajimme ovat tulleet vähitellen viimeisen jäätiköitymisen jälkeen n. 10 000 vuoden kuluessa. Perhoset elävät hyvin monenlaisissa elinympäristöissä. Suomen lajistolle on tyypillistä, että täällä kohtaavat idästä ja etelästä tulleet lajit.